Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n vuosinäyttely Siksi
Kun jäniksen turkin väri muuttuu valkoisesta ruskeaksi talven vaihtuessa kevääksi, kysyykö jänis, miksi? Jos joku sitä jänikseltä kysyisi, se varmaan vastaisi: siksi.
Jos Matti Mikkolalta kysyttäisiin, miksi hän on esittänyt taidettaan sitten debyyttinsä vuonna 1954 ja tuo nyt, kuusikymmentä vuotta myöhemmin, uusia, keväällä 2014 valmistuneita öljymaalauksiaan Oulun taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn, ehkä hän vastaisi samalla tavalla kuin jänis: siksi.
Kun oululaiset alkoivat 1870-luvulla kerätä rahaa pystyttääkseen patsaan kaupungin suurelle pojalle Frans Mikael Franzénille, ajattelivatko he kaupunkinsa brändiä ja sitä, että tänne saataisiin matkailijoita, kun aikoinaan rautatie Ouluun saataisiin? Ehkä he ajattelivat sitäkin, mutta luulen että silloinkin oululaiset olivat niin fiksuja, että vastasivat niille, jotka kysyivät että miksi kaupunkiin pitäisi muka patsas saada: siksi.
Olen käsittänyt, että sana siksi, joka on Oulun taiteilijaseuran vuosinäyttelyn tämänvuotinen otsikko, tarkoittaa vanhaa kysymystä taiteen pyyteettömyydestä. Sana luovuus ja luominen viittaa alun perin juuri siihen prosessiin, jolla eläin vaihtaa turkkinsa väriä, luo nahkansa, muuttaa ulkoasuaan. Saksalaisen romantiikan filosofian mukaan kyse on ohjelman kaltaisesta toteutumisesta, vaivattomuudesta ja muutoksesta jolla ei ole muuta intressiä kuin toimiminen luonnon myötä.
Onko oikein nähdä taiteessa välinearvoa, instrumentalisoida sitä? Taiteeseen voi liittyä kaupankäyntiä, matkailua, viihdettä, politiikkaa ja voimaannuttamista. Mutta onko hyppy lisäarvon tavoitteluun liian houkutteleva? Unohdammeko liian helposti, että taidetta voi arvioida ja arvostaa myös taiteena? Eikö hyödyn intressi ole alhainen intressi ainakin taiteesta puhuessa? Toivon, että tämä näyttely muistuttaa siitä, että taiteella on oma oikeutuksensa, paikkansa ja syynsä. Olkoon tämä näyttely olemassa taiteen vuoksi, pelkästään siksi.
-Heikki Kastemaa